perjantai 26. joulukuuta 2014

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä

Hetken ehdin jo pelätä, että joulu menisi taudin kourissa, mutta antibiootit auttoivat ja nyt on yli kaksi kuukautta kestänyt ja poskionteloihin lopulta pesiytynyt köhä ohi. Aatonaattona matkasimme murun vanhempien luokse lumen ja pakkasen keskelle.


Nyt olemme kotona jälleen. Takana on rakkaiden kanssa vietetyt joulun pyhät. Aattona Lumiukon ja joulurauhanjulistuksen jälkeen osallistuimme aattohartauteen koko perhe. Pojat olivat ihan uskomattoman rauhallisia!


Anoppilaan ajellessa pohdiskelin puolisolle ääneen, olisiko pitänyt ottaa nokkahuilu mukaan - ihan vain siksi, että soittaminen on niin kivaa. Iltasella anoppi kysyi, pystyisimmekö auttamaan, kun aattohartauteen laulamaan lupautunut artisti on sairastunut. Niinpä päädyimme esiintymään melko ex tempore. Talosta onneksi löytyi sopraanonokkahuilu, jolla Oi jouluyö soi kauniisti. Puoliso lauloi Kun joulu on. Ihmiset hiljenivät kuuntelemaan ja itselle tuli valtavan hyvä mieli, kun pääsi soittamaan ja sai vielä auttaa kirkkoväkeä. 

Onneksi olin pakannut mukaan mekon ja huivin, oli siis esiintymisasu matkassa. Molemmat ovat itse tehtyjä. Huivi on Baktus pidennetyillä silmukoilla Novitan Luxus Cloudista ja mekko mukaelma Ottobre Designin Timeless and Cozy -mekosta. Tässä helma on suora, pääntie avarampi ja hihat saksittu oman mielen mukaan. Kankaana Triteksin loppuunmyynnistä löytynyt trikoo. 

Jouluateriaa lähdimme sulattelemaan pulkkamäkeen uhmaten -15 asteen pakkasta. Vai oliko sitä -17. Kylmä ei kuitenkaan mäkeä ravatessa tullut. Heikki, joka ei ole ollut mikään mäkifriikki laski kanssani innoissaan. "Pelottaa. Lasketaan uudestaan." Lopulta Antti ja Heikki laskivat kahdestaan pulkalla - myös hyppyristä. 


Näin kauniita kulhoja saimme lahjaksi ihanalta tädiltäni. Joulupukki kuuli toiveeni! Kyllä nyt kelpaa syödä puuroja ja keittoja. Erityisen mukavaksi lahjan tekee se, että kyseisen sarjan, Arabian Runo Neitoperhon valmistus lopetetaan tämän vuoden lopussa. Jälleen kerran - juuri kun löysin jotain, mistä pidän, se lopetetaan. Haikeus.


Pakkasesta oli hyvä siirtyä saunan lämpöön ja sieltä kuusen juurelle paketteja ihmettelemään. Kaikkea ihanaa pojat saivatkin. Ykkössuosikki taitaa tosin ainakin alkuun olla Brion vuoristorata, jonka Antti rakensi melkein kokonaan itse ja jolla leikittiin koko loppuilta. 


Tänään Heikki leikki "työhuoneessaan" ja tutkaili "taskulampulla" soittorasiaa. Pienet on tilat, mutta pieni on vielä poikakin. Itse taas pelasin Antin kanssa Afrikan tähteä. Ensin voitti Antti, sitten äiti!


Joulupäivänä kävimme tervehtimässä murun isoäitiä ja tänään poikkesimme noin vartin varoitusajalla tapaamaan ystäviä matkan varrella. Oli ihanaa nähdä ja jutustella pitkästä aikaa. Nyt on hyvä olla taas kotona ja käydä nukkumaan omaan sänkyyn.

Rauhallista ja iloista joulutunnelman jatkoa itse kullekin lukijalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit lukemassa blogiani! Minä lukisin mielelläni kommenttejasi :)