sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulunodotusta gradulaatikossa

Ihanaa lukea ja nähdä blogeista, miten ihmiset valmistautuvat jouluun. Itsekin olen jouluihminen, ja tämäkin postaus on samalla erään Facebook-ryhmän joulukalenterin 14. luukku. Valitettavasti en voi nyt tarjota minkäänlaista ohjetta jouluiseen askarteluun tai muuta vastaavaa, mutta ehkä joku voi saada omista keksinnöistäni idean itselleen.

Tonttu hyppäsi matkaani Skanssenilta eräänä pääsiäisenä lasinpuhaltajan pajasta. 

Mennyt syksy on - kuten varmaan päivitysten tiheydestäkin voi päätellä - ollut melkoisen haipakkaa menoa. Ei ihme, että Petterillä on nenä punaisena. En meinaan juurikaan ole ehtinyt ajatuksella pysähtyä kirjoittamaan muuta kuin graduani (ja sitä yhtä lastenkirjallisuusesseetä, jonka melkein unohdin kirjoittaa). Silti vielä jatkan, sillä itselleni tämä on tärkeä juttu, hetki omaa aikaa, välähdyksiä elämästä, pääosin niitä hyviä hetkiä, ajatusten kelailua ja selailua, iloa ja valoa ehkä jonkun toisenkin päivään. Joten vaikka aikani on tässä mennyt enemmän allaolevien kuvien kaltaisissa merkeissä, valkeata joulua mielessäin ootan minäkin.



Tänään suurin ilo on ehdottomasti ollut L-U-M-I. Eikä mulla ole siitä yhtään ainutta kuvaa. Joten todellakin toivon, että sitä on vielä huomenna! Jälkikasvu kyllä säntäsi välittömästi ulos ukontekoon. Porkkanakin haettiin, kuten asiaan kuuluu. 

Seimiasetelma on joulukalenterista kahdeksan vuoden takaa. 

Ja olen minä vähän sitä jouluakin laittanut. Kun omaa kaksi suhteellisen vilkasta poikalasta, ei ole toivoakaan vielä muutamaan vuoteen mistään kauniista jouluasetelmista - paitsi hyvin suojatuissa tiloissa. Ikkunalasien välitila on yksi oikein hyvä sellainen. Jouluverhot sain ikkunaan jo marraskuun puolella. Keittiössä ne ovat puna-pellavaiset, joten sinne halusin koristeeksi jotain lämmintä. Olohuoneessa taas vallalla on valkoinen, sininen ja hopea. Oikeasti olohuone ja ruokailutila/keittiö ovat meillä lähes yhtenäistä tilaa, mutta halusin jotenkin erottaa eri osat toisistaan, ja väreillä se on likimain helpointa tehdä. 

Kuvassa näkyvän sydämen Antti teki minulle nyt syksyllä, koska kuulemma tykkää minusta niin kovasti. <3



Jouluaskartelut ovat vielä aivan vaiheessa. Onneksi Antti teki esikoulussa kauniin lippunauhan, ja joskus vuosia sitten pyhäkoulussa pilttipurkkienkelin. Viimevuotinen Angry Birds -possu tonttulakissaan odottaa vielä toisen silmän uudelleenkiinnitystä. Sitten sekin pääsee keittiön ikkunaan. Meille kun ei tule tänä(kään) vuonna joulukuusta, ainakaan sisälle. Äidiltä tulleista hopeakuusen oksista saatan jotain viritystä tehdä parvekkeelle. 


Koristelumateriaalia ja ideoita kuitenkin on. Huopasydämistä ja -tähdistä sekä kartonkitähdistä aion laitella jonkinlaisia ikkunakoristeita ja lehtikuusenkävyistä kranssin. Keittiön korttinarulle olen jo alkanut kerätä postin tuomia ihania kortteja. Oikeasti harmittaa, etten ehtinyt askarrella itse yhtä ainutta korttia. Ideoita piisaisi sinnekin, mutta jos ehtii käydä kotona lähinnä nukkumassa, täytyy hiukan priorisoida, jottei tarvitse viettää joulua osastolla.



Onneksi nyt alkaa elo jälleen rauhoittua - poikia lukuunottamatta - ja saan ihan rauhassa virittäytyä jouluolotilaan, paketoida lahjat (joita en tietenkään voi vielä postailla, mutta joita on valmiina jo ihan kivasti, myös itse tehtyinä) ja leipoa vaikka vähän pipareita. Ensimmäisena adventtina jo pari pellillistä leivottiin, kun pakastimesta löytyi viimevuotista taikinaa. Antti olisi hermostunut, jos piparimuotti olisi osunut liian reunaan, mutta Heikki tuumasi vain, että "tästä on puhjennut eturengas!" <3


Iloa ja valoa Sinun joulunodotukseesi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit lukemassa blogiani! Minä lukisin mielelläni kommenttejasi :)