perjantai 26. joulukuuta 2014

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä

Hetken ehdin jo pelätä, että joulu menisi taudin kourissa, mutta antibiootit auttoivat ja nyt on yli kaksi kuukautta kestänyt ja poskionteloihin lopulta pesiytynyt köhä ohi. Aatonaattona matkasimme murun vanhempien luokse lumen ja pakkasen keskelle.


Nyt olemme kotona jälleen. Takana on rakkaiden kanssa vietetyt joulun pyhät. Aattona Lumiukon ja joulurauhanjulistuksen jälkeen osallistuimme aattohartauteen koko perhe. Pojat olivat ihan uskomattoman rauhallisia!


Anoppilaan ajellessa pohdiskelin puolisolle ääneen, olisiko pitänyt ottaa nokkahuilu mukaan - ihan vain siksi, että soittaminen on niin kivaa. Iltasella anoppi kysyi, pystyisimmekö auttamaan, kun aattohartauteen laulamaan lupautunut artisti on sairastunut. Niinpä päädyimme esiintymään melko ex tempore. Talosta onneksi löytyi sopraanonokkahuilu, jolla Oi jouluyö soi kauniisti. Puoliso lauloi Kun joulu on. Ihmiset hiljenivät kuuntelemaan ja itselle tuli valtavan hyvä mieli, kun pääsi soittamaan ja sai vielä auttaa kirkkoväkeä. 

Onneksi olin pakannut mukaan mekon ja huivin, oli siis esiintymisasu matkassa. Molemmat ovat itse tehtyjä. Huivi on Baktus pidennetyillä silmukoilla Novitan Luxus Cloudista ja mekko mukaelma Ottobre Designin Timeless and Cozy -mekosta. Tässä helma on suora, pääntie avarampi ja hihat saksittu oman mielen mukaan. Kankaana Triteksin loppuunmyynnistä löytynyt trikoo. 

Jouluateriaa lähdimme sulattelemaan pulkkamäkeen uhmaten -15 asteen pakkasta. Vai oliko sitä -17. Kylmä ei kuitenkaan mäkeä ravatessa tullut. Heikki, joka ei ole ollut mikään mäkifriikki laski kanssani innoissaan. "Pelottaa. Lasketaan uudestaan." Lopulta Antti ja Heikki laskivat kahdestaan pulkalla - myös hyppyristä. 


Näin kauniita kulhoja saimme lahjaksi ihanalta tädiltäni. Joulupukki kuuli toiveeni! Kyllä nyt kelpaa syödä puuroja ja keittoja. Erityisen mukavaksi lahjan tekee se, että kyseisen sarjan, Arabian Runo Neitoperhon valmistus lopetetaan tämän vuoden lopussa. Jälleen kerran - juuri kun löysin jotain, mistä pidän, se lopetetaan. Haikeus.


Pakkasesta oli hyvä siirtyä saunan lämpöön ja sieltä kuusen juurelle paketteja ihmettelemään. Kaikkea ihanaa pojat saivatkin. Ykkössuosikki taitaa tosin ainakin alkuun olla Brion vuoristorata, jonka Antti rakensi melkein kokonaan itse ja jolla leikittiin koko loppuilta. 


Tänään Heikki leikki "työhuoneessaan" ja tutkaili "taskulampulla" soittorasiaa. Pienet on tilat, mutta pieni on vielä poikakin. Itse taas pelasin Antin kanssa Afrikan tähteä. Ensin voitti Antti, sitten äiti!


Joulupäivänä kävimme tervehtimässä murun isoäitiä ja tänään poikkesimme noin vartin varoitusajalla tapaamaan ystäviä matkan varrella. Oli ihanaa nähdä ja jutustella pitkästä aikaa. Nyt on hyvä olla taas kotona ja käydä nukkumaan omaan sänkyyn.

Rauhallista ja iloista joulutunnelman jatkoa itse kullekin lukijalle!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulunodotusta gradulaatikossa

Ihanaa lukea ja nähdä blogeista, miten ihmiset valmistautuvat jouluun. Itsekin olen jouluihminen, ja tämäkin postaus on samalla erään Facebook-ryhmän joulukalenterin 14. luukku. Valitettavasti en voi nyt tarjota minkäänlaista ohjetta jouluiseen askarteluun tai muuta vastaavaa, mutta ehkä joku voi saada omista keksinnöistäni idean itselleen.

Tonttu hyppäsi matkaani Skanssenilta eräänä pääsiäisenä lasinpuhaltajan pajasta. 

Mennyt syksy on - kuten varmaan päivitysten tiheydestäkin voi päätellä - ollut melkoisen haipakkaa menoa. Ei ihme, että Petterillä on nenä punaisena. En meinaan juurikaan ole ehtinyt ajatuksella pysähtyä kirjoittamaan muuta kuin graduani (ja sitä yhtä lastenkirjallisuusesseetä, jonka melkein unohdin kirjoittaa). Silti vielä jatkan, sillä itselleni tämä on tärkeä juttu, hetki omaa aikaa, välähdyksiä elämästä, pääosin niitä hyviä hetkiä, ajatusten kelailua ja selailua, iloa ja valoa ehkä jonkun toisenkin päivään. Joten vaikka aikani on tässä mennyt enemmän allaolevien kuvien kaltaisissa merkeissä, valkeata joulua mielessäin ootan minäkin.



Tänään suurin ilo on ehdottomasti ollut L-U-M-I. Eikä mulla ole siitä yhtään ainutta kuvaa. Joten todellakin toivon, että sitä on vielä huomenna! Jälkikasvu kyllä säntäsi välittömästi ulos ukontekoon. Porkkanakin haettiin, kuten asiaan kuuluu. 

Seimiasetelma on joulukalenterista kahdeksan vuoden takaa. 

Ja olen minä vähän sitä jouluakin laittanut. Kun omaa kaksi suhteellisen vilkasta poikalasta, ei ole toivoakaan vielä muutamaan vuoteen mistään kauniista jouluasetelmista - paitsi hyvin suojatuissa tiloissa. Ikkunalasien välitila on yksi oikein hyvä sellainen. Jouluverhot sain ikkunaan jo marraskuun puolella. Keittiössä ne ovat puna-pellavaiset, joten sinne halusin koristeeksi jotain lämmintä. Olohuoneessa taas vallalla on valkoinen, sininen ja hopea. Oikeasti olohuone ja ruokailutila/keittiö ovat meillä lähes yhtenäistä tilaa, mutta halusin jotenkin erottaa eri osat toisistaan, ja väreillä se on likimain helpointa tehdä. 

Kuvassa näkyvän sydämen Antti teki minulle nyt syksyllä, koska kuulemma tykkää minusta niin kovasti. <3



Jouluaskartelut ovat vielä aivan vaiheessa. Onneksi Antti teki esikoulussa kauniin lippunauhan, ja joskus vuosia sitten pyhäkoulussa pilttipurkkienkelin. Viimevuotinen Angry Birds -possu tonttulakissaan odottaa vielä toisen silmän uudelleenkiinnitystä. Sitten sekin pääsee keittiön ikkunaan. Meille kun ei tule tänä(kään) vuonna joulukuusta, ainakaan sisälle. Äidiltä tulleista hopeakuusen oksista saatan jotain viritystä tehdä parvekkeelle. 


Koristelumateriaalia ja ideoita kuitenkin on. Huopasydämistä ja -tähdistä sekä kartonkitähdistä aion laitella jonkinlaisia ikkunakoristeita ja lehtikuusenkävyistä kranssin. Keittiön korttinarulle olen jo alkanut kerätä postin tuomia ihania kortteja. Oikeasti harmittaa, etten ehtinyt askarrella itse yhtä ainutta korttia. Ideoita piisaisi sinnekin, mutta jos ehtii käydä kotona lähinnä nukkumassa, täytyy hiukan priorisoida, jottei tarvitse viettää joulua osastolla.



Onneksi nyt alkaa elo jälleen rauhoittua - poikia lukuunottamatta - ja saan ihan rauhassa virittäytyä jouluolotilaan, paketoida lahjat (joita en tietenkään voi vielä postailla, mutta joita on valmiina jo ihan kivasti, myös itse tehtyinä) ja leipoa vaikka vähän pipareita. Ensimmäisena adventtina jo pari pellillistä leivottiin, kun pakastimesta löytyi viimevuotista taikinaa. Antti olisi hermostunut, jos piparimuotti olisi osunut liian reunaan, mutta Heikki tuumasi vain, että "tästä on puhjennut eturengas!" <3


Iloa ja valoa Sinun joulunodotukseesi!



perjantai 5. joulukuuta 2014

Mun oma joulukalenteri #1

Neulistin ja Vyyhdin Jämälanlajoulukalenterivillasukka oli viime vuonna varsinainen hitti, mutta itse en silloin kerinnyt mukaan. Nyt sen sijaan olen jopa ihan aikataulussa. Sukkapuikot piti tosin hankkia; on se hyvä että Kerä on taas bussipysäkin ja yliopiston välissä. 


Pohjaväriksi valikoitui musta, vaikkei se lemppareihin kuulukaan. Sitä vain sattui olemaan jemmassa. Ensimmäisen päivän ruskea raita löytyi Mustarastaan levyn Murretut värit kannesta.

Toisen päivän keltainen kuvasi lankajemmaani annetulla asteikolla. Kolmannen päivän vaaleanpunainen oli kuvassa, joka löytyi kun googlasin itseni. Ensimmäinen kuva, joka ei liittynyt itseeni, oli taitoluistelujoukkueesta, ja siinä luistelijoilla oli erivärisiä hameita. 


Neljännen päivän vihreän poimin lastenhuoneen taulusta ja viidennen päivän keltainen alkaa koolla kuten myös äitini tyttönimi. 


Tästä on hyvä jatkaa huomiseen!