maanantai 24. marraskuuta 2014

Pohjoismaista yhteistyötä

Meillä on vielä tallella mun vanhat rattaat, ehdat Briot 1980-luvun alkupuolelta. Hyvin ovat rullailleet ja kankaatkin on vielä lähes täysin alkuperäiset. Vähän äiti niitä paikkaili ennen kuin toi aikanaan tänne. Mutta renkaiden kanssa on ollut ongelmaa - ne nimittäin ovat tulleet tiensä päähän.


Sain kaverilta hiukan tuoreemmat kiekot, mutta nekään eivät lopulta pysyneet paikoillaan. Briolta ei puhelintiedustelun mukaan enää saanut käypäsiä renkaita. Niinpä pakkasin rattaat autoon ja lähdin liikkeeseen etsiskelemään uusia. Ja kas - Oran Terra-rattaiden renkaat sopivat kuin alkuperäiset! Tilasin koko setin suoraan tehtaanmyymälästä, ja alle viikossa tulivat lähi-Siwaan. Hyvin kulkee Briot Oran renkailla!


Ja uusilla sukilla on hyvä lähteä uuteen viikkoon! Lankana teeteen Pallas, malli omasta päästä kärjestä aloittaen. Kantapään tein ns. perinteiseen malliin. Hyvin toimii näinkin päin. :) Kumpaankin sukkaan meni yksi 50 gramman kerä. 



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Väriä ja valoa harmaskuuhun


Harmaaseen marraskuuhun pitää saada vähän väriä, joten ompelin Adalmiinalle kesäisen ja iloisen paidan. Mallia en juuri nyt muista, jostain Ottobre Designista se kuitenkin on. Koko on 98 cm, pikkaisen reilu mutta jo käyttökelpoinen. Tytsä ihastui heti. <3



Itselläni taas palelee varpaita ja flunssa yrittää sinnitellä vitamiinitykitystä vastaan. Väri ei ole piristävä, mutta sukat lämmittävät niin mieltä kuin varpaitakin. En yleensä ole kovin synkkien värien ihailija, mutta tämä Step-lanka kolahti kerralla. Malli on omasta päästä ja nimeltään Sivulliset. Kummankin sukan sivussa siis kulkee kapea palmikko. Näissä sukissa on väliä kumpaan jalkaan pukee. Ja hämärässä menee välillä väärin päin. ;) Tarkoitus oli käyttää näihin koko kerä ja tehdä pitkävartiset sukat, mutta hyydyin, ja kun pesukone söi yhdet villasukkani riekaleiksi, piti nopeasti päätellä nämä käyttövalmiiksi. Ovat siis kärjestä aloitetut, siksi valmistuivat tilanteen tullen nopsaan. 



Isä kaatoi lapsuudenkodin pihasta hopekuusen, joka reilussa parissakymmenessä vuodessa oli kasvanut melkoisesti. Sain vanhemmilta kuusen oksia, joista sain kauniit havut kanervien kaveriksi. Vielä on havuja jemmassa; tarkoitus olisi tehdä kranssi niistä ja lehtikuusenkävyistä. 


Kohta voikin alkaa odotella joulua, laitella kotia syyskuosista talvisempaan ja valmistella lisää lämmikettä. Jos vaikla lunta tulisi lisää! Lapsuudenkodin pihassa oli tänä aamuna vielä mukavasti valkeaa! 



maanantai 10. marraskuuta 2014

Pakkaspäivän lumoa


Marraskuu alkoi - ainakin täällä - mitä kauneimmalla pakkaspäivällä. Jatkosta ei oikein viitsi mainita sen enempää. Saimme viettää tuon päivän koko perheenä metsäretkellä. Seurakuntamme järjesti ulkoilupäivän, jonne saattoi lähteä myös pienten lasten kanssa. Muru ja Antti patikoivat kuuden kilometrin lenkin, kun taas minä vietin Heikin ja monen muun pienen ihmisen kanssa aikaa leikkien ja touhuten laavun äärellä. Pienten patikoitavaksi jäi 700 metriä, joten lähes jokainen jaksoi lähes koko matkan. 


Retkellä oli mukana Leppäkerttu, jota lapset auttoivat löytämään perille. Laavun ympäristöön oli järjestetty erilaisia leikki- ja toimintapisteitä, jotka sopivat oivallisesti mukana olleille 2-3-vuotiaille. 


Erivärisiä matoja vietiin töihin metsään ja tuotiin kotiämpäreihin huilaamaan. 


Köysiradalla sai kokeilla tasapaino- ja pujottelutaitojaan. Luontoa pääsi ihmettelemään luupin avulla, ja sillan avulla mantereeseen liitetyltä saarelta etsittiin sinne piiloutuneita eläimiä. 


Retkipaikka ja saari olivat kauniilla paikalla Pukalan retkeilyalueella Orivedellä. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Kovasti tekee mieleni palata sinne kesällä vaikka koko päiväksi!


Nyt toki nautin huurteisesta kauneudesta, mutta lämpöisemmällä säällä paikalla viihtyisi muutamaa tuntia pidemmänkin pätkän.


Leikkien lisäksi paikalla oli paljon muutakin lapsia kiinnostavaa, kuten veden uurtama juurakko. Tuohan voisi olla jonkun pesä! Ja joskus kuvaajaakin onnistaa: portaat kirkkauteen. 


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Jälleen mummilassa


Olipas virkistävä reissu vanhempien luokse :) Tällä kertaa mulla oli vain Heikki mukana, Antti jäi isän kanssa kotiin isojen poikien puuhiin. Itse sain nähdä ystäviä, lapsen ilon leikkipaikoilla ja tietysti ihania vanhempiani ja isoäitiäni. Lisäksi löysin ensi vuodelle hyvän kalenterin! 


Pienet kalenterit eivät koskaan riitä mulle, vaikka aina välillä yritänkin niillä pärjätä. Mutta kun välillä pitää olla neljän ihmisen kulkemiset tiedossa, vie se myös ihan konkreettista kirjoitustilaa. Enkä tykkää jatkuvasti käyttää mitään koodikieltä. Tämän A5:n kokoisen välissä kulkee lappusetkin paremmin.

Neulottuakin tuli, kun junalla kuljettiin ja tietty samalla kun katseltiin äidin kanssa jotain myöhäisillan tulivuorileffaa. Mennessä matkattiin Myyrä-junassa (kuva yllä), mutta takaisin tultiin perinteisellä pikajunalla. Yllättävän hyvin sujui matka kolmevuotiaan kanssa. Ja ihan kohta on ensimmäinen sukka parista valmis, lankana herneenvihreää Pallasta. Kuvaa tulee sitten kun sellainen on. 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Velouria viileyteen


Antti murehti tässä yhtenä päivänä, että hän palelee eskarissa päiväunilla, koska peitto on niin ohut. Ratkaisuksi keksittiin päiväunipaita, eli lämpimämpi pusero, joka majailee päiväkodissa ja jonka voi vetäistä päivälevon ajaksi päällensä. Lämpöisenruskea Metsolan velour tuntui hyvältä materiaalilta, ja kun jemmasta löytyi sopivan värisiä resoreita ja trikoota hupun vuoriksi ei tarvinnut kuin enää etsiä sopiva kaava. Ja sellaiseksi valikoitui Ottobre Designin True Friends. Koko on 140 (pituus 146), jotta mahtuu hyvin päivävaatteiden päälle ja saattaisi vaikka vähän lisätä käyttöikää. 


Ihmetellessäni jämäpaloja putkahti mieleeni, että olen ajatellut tehdä itse hanskoja muutenkin kuin neulomalla. Kun jemmassa oli fleecenpalasia enemmän kuin laki sallii, piirtelin kaavat ja ompelin testihanskat itselleni ja Antille. Päälinen on velouria ja sisus polarfleeceä. Omat ovat siniset ja Antin ruskeat. Kokoeroa niillä on saumanvarojen verran, eli kohta poika varmaankin ulkoiluttaa äitinsä hanskoja.