tiistai 9. syyskuuta 2014

Syyskuun suloa ja satoa


Viikko takaperin olin poikien kanssa reissussa, isäntä oli vapailla juoksemassa kymppiä Kuopio Maratonissa. Viikonlopun aluksi päiväkodilla odotti eskarilaisen lokerossa iloinen yllätys. Poika, joka ei juuri pidä siivoamisesta - siisteydestä kylläkin - oli kerrankin tsempannut ihanasti!


Oli kyllä mukava viikonloppu poikien kanssa mummilassa! Välillä toki hiukan paloi päreet, mutta pääasiassa oli kivaa. Perjantaina oltiin vasta illalla perillä, kas kun minä olen töissä. Sain kolmen viikon sijaisuuden, joka vielä sattui sopivasti sopimaan opiskelujen aikatauluun. 


Lauantaina kävimme ystäväni kanssa Turun Seikkailupuistossa. Pojat saivat temmeltää ja naiset jutella. Retken ainut miinus oli kolmevuotiaan kakkakriisi. Housuunhan se tuli, koska koko alueelta emme löytäneet _yhtään ainutta_ avoinna olevaa vessaa. Seikkailutalon ja Timantin vessat kun ovat auki kaikkina muina päivinä paitsi lauantaina. Minkäänlaista pömpeliä tai bajamajaa ei myöskään ollut näkyvissä. "Hiukan" otti päähän, kiitos vain! Onneksi jäätelökioski oli auki ja jäätelö hyvää! Taisi kyllä olla kesän ainoat kioskitötteröt tänä vuonna Suomessa...


Seikkailupuistosta suuntasimme tervehtimään omaa isoäitiäni ja sieltä somassa sokerihumalassa takaisin mummilaan grillaamaan ukin kanssa oikeaa ruokaa. 




Sunnutain aamupäivä kului sukkelaan keruuhommissa. Ensin keräsimme Huvitus-omenat puusta ja maasta. Anttikin sai - minun lisäkseni - kiivetä puuhun. Heikki puuhasi puun alla ja sai tietysti omenan päähänsä. Onneksi oli melko pikkuinen omppu. Seuraavaksi oli käpyjen vuoro. Kotiin lähti ämpäillinen lehtikuusen käpyjä tulevaa kranssia varten. Minä kun pidän kransseista ja muutenkin ovikoristeista, mutta meillä on vain yksi, ja siinäkin lukee Merry Christmas... Antti oli myös ahkera ruohonleikkaaja! 



Sunnuntaina seikkailtiin vielä maalaismarkkinoilla Paimion Sukselan koululla. Pojat saivat kokeilla viljan jauhamista käsimyllyllä, ja Antti olikin ahkera jauhaja. Ostimme vähäsen ohraa ja vehnää ja ohrasta puolet oli itse jauhettua. Puhallusnuolialin Antti kokeili, ja Heikki olo luonnollisesti katkera, kun oli vielä liian pieni. Mukaan tarttui jauhojen lisäksi muitakin aarteita, kuten nallehunajaa hatun kera, suloinen parin kilon kurpitsa ja aitoa suomenlampaan villaa tuleviin kirjolapasiini.



Tänään suuntasimme koko perhe Kirskaanniemen laavupaikalle Birgitan polun varteen. Kilometrin metsätaival oli sopivan mittainen Heikillekin. Perillä törmäsimme poikien hoitokavereihin, joiden kanssa alkoi melkein heti tarmokas matojen metsästys. Matoja ei löytynyt eikä kalaa tullut, mutta makkara maistui. Kotimatkalla löysimme lampaankääpiä, tatteja ja kangas- ja karvarouskuja, ja Antti oppi tunnistamaan karvarouskun!





Koska sienimetsässä vaan on niin kivaa, lähdin poikien kanssa illalla vielä uudestaan tuohon lähimetsään. Jälleen löytyi tatteja ja kangasrouskuja. Suppilovahveroitakin on jo, mutta ovat vielä niin pieniä, ettei vielä kannata kerätä.


Iltatee ja leikkihetki siskon luona oli virkistävä, ja Adalmiina oli ihan höpsö, yritti nuolaista minua nenästä kuin koiranpentu. <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit lukemassa blogiani! Minä lukisin mielelläni kommenttejasi :)