maanantai 25. elokuuta 2014

Pienistä paloista pieniin päihin

Kävin tässä taannoin kangasvaihtareilla, ja eräästä tilkkupussista tarttui mukaani muutama hiukan tyttöisempi palanen trikoita. Sitten tuli erään pienen tyttösen syntymäpäivä. Lahjaksi tyttönen sai kääntöpipon. 



Oli kuulemma sopiva ja mieleinen. Itsekin tykkäsin, en meinaan ole ommellut aiemmin ruttupipoja.

Siskon kanssa tuli juttua kaulureista, ja näin heti ihanat joutsenet tuubihuivina, joka olisi tarvittaessa kauluri tai sitten pipo. Kangasta oli sen verran reilusti, että Adalmiina sai myös pannan korvien lämmikkeeksi. 



Seuraavaksi pitäisikin sitten surautella Antille ja Heikille omat tuubikaulurit. Itselläni on joustofroteinen, ja olen tykännyt kovasti. 

torstai 21. elokuuta 2014

Päivä veden äärellä

5. päivä, nelipäev 24.7.
Ensimmäistä kertaa tällä lomalla nukuin todella huonosti. Alkuyöstä tosin heräsin nauruuni. Unessa kaveri tuumasi, että hän haluaa lapsilleen kiharat hiukset ja toi ne sen takia mulle leikattavaksi. Kai se sitten oli hauskaa. Loppuyön näinkin niin kamalia painajaisia, etten hetkeen ole nähnytkään. Aamulla oli mieli apea ja selkä kipeä. Tuumasin, että tää prinsessa on kyllä nukkunut kokonaisen hernepussin päällä. Ehdimme sentään aamupalalle.

Muru oli myös vähän väsynyt, ja jäi lepäilemään kun minä lähdin kauppaan ja rannalle. Matkalla poikkesin lastentarvikekirpparille, aikas kiva paikka. Nyt on (lasten) tuliaiset hommattu. Molemmille farkut ja paita, ihanalle Adalmiinalle farkkumekko. Itsellenikin löysin eilen kivan paidan kirpparilta. 

Kaupasta ja torilta evästä ja rannalle. Tottakai olin siellä kuumimpaan mahdolliseen aikaan, eli 11-15, joten vettä ja aurinkorasvaa kului. Mutta nyt olen nauttinut loman "löhöile rannalla auringossa" -osiostakin. On kyllä niin lomaolo, että! Ja käsitys "vesijuoksu" sai ihan uuden merkityksen kun kirmailin rantavedessä päästäkseni kastautumissyvyyteen. Täällä kun saisi mennä satoja metrejä rannasta, jos haluaisi vaikkapa rinnansyvyiseen veteen uimaan. Ja mä oon kuitenkin tällainen 160 cm pätkis. 

Romanttinen silta yli vallihaudan
Satama-alueen ruoppausta. Nousi muuten jonkin verran mutaa pohjasta.



Rannalla riitti väkeä.
Muru liittyi seuraan puolenpäivän jälkeen. Neljäksi kipitimme vallihaudan ja joen yhtymäkohtaan, jotta pääsimme laiva-ajelulle Pärnun lahdelle ja Pärnu-joelle. Mukavia maisemia näimme, eniten pidin aallonmurtajien näkemisestä meren puolelta. Retken jälkeen alkoi olla nälkä, joten poikkesimme Nollapisteeseen kanalle. 

Tässä kohtaa jokea piti laivan tehdä U-käännös.
Pärnulaisten veneitä joen rannalla
Tällä paatilla saattaa olla hiukan ikää.


Nämä kaverukset ohittivat meidän jokialuksemme melko reippalla tahdilla.

Illalla teimme legendaarisen kävelyretken aallonmurtajan päähän ja takaisin. Lähdimme melko hämärällä, ja takaisin tulimme kun oli jo lähes pimeää. Kuvista ei hämäryyttä kunnolla hahmota, näyttävät valoisammilta kuin oikeasti olikaan. Yhtään myöhemmin ei olisi enää nähnyt kävellä kivikossa. Ja loppumatkasta oli turha edes ottaa kuvia, kun oli niin pimeää. Toisekseen ei tuolla mielellään kävellyt kamera kädessä.

Oli kyllä ihan omanlaisensa liikuntamuoto tuo kivikkokävely. Matkaakin kertyi ihan mukavasti, kun aallonmurtaja on yli kaksi kilometriä suuntaansa. Että yhteensä reilut neljä kilometriä kivikkohyppelyä.




Päässä. Sitten takaisin!


lauantai 9. elokuuta 2014

Heinää vesitornissa

4. päivä, kolmpäev 23.7.
Tänään lähdimme omille teillemme. Emme sentään pysyvästi. Kyllä tämä on ollu enemmän lähentävä kuin loitontava loma. Ja etureisilihakset ovat saaneet ihan spesiaaliharjoitusta.


Muru lähti ajamaan kartingia ja minä heittäydyin käsityötarvikkeiden ihmeelliseen maailmaan. Paikalliset ihanuudet tuli katsastettua melko tarkkaan, ja tarjontaa oli kyllä ihan laidasta laitaan. Eilen jo löysin itselleni tunikalangat, nyt oli mekkokankaiden ja sukkalankojen vuoro. Ja toisen tunikan. Ja lampaiden. Hiukan tarvikkeita piti hankkia lisäksi. Jos ehdin poiketa Tallinnassa Karnaluksissa - ja jos sitten vielä on rahaa - hankkinen hiukan lisää.

Uutta ja vanhaa rinnakkain

Ihana kuppikokoelma!
Kirjasto

Tämmönen kurkisti kulman takaa, kun kävelin katua.
Alkuaamusta kiertelin kaupunkia katsellen maisemia ja ihmetellen elämää. Sitten tuli pakottava tarve päästä tänne:


Vanhan Tallinan portin yläosaan on rakennettu kahvila-ravintola, jossa kävin nauttimassa hieman virvoitusta ja helpotusta. Olen jostain syystä ihastunut kapeisiin ja korkeisiin portaisiin (voi mun polvia), ja nää oli aivan ihanat (eivätkä liian korkeat).




Syötyä tuli Nikolaissa, joka on Nikolain ja Rüütlin kulmassa. Nopea ja hyvä palvelu suomeksi, oikeasti edulliset hinnat ja keskitasoinen ruoka oli oikein hyvä kokonaisuus. 


Ilta kului jälleen rannalla. Siellä vaan on kiva istua, olla, uida, neuloa ja lueskella. Löysin tänään pelastusarmeijatyyppiseltä kirpparilta suomenkielisen Agatha Christien, jota en ollut lukenut ja jolla oli lomalle sopiva nimikin: Varjossa auringon alla.

Ilta oli hieman tuulinen, varmasti hyvä keli purjeveneille, joita näkyikin ihastuttavan paljon. Ne vaan on niin kauniita!







lauantai 2. elokuuta 2014

Taidetta ja tandem


Tallinnan portti. Tästä lähti Hansa-aikaan postitie Tallinnaan.
3. päivä, teisipäev 22.7.
Heti aamupalan jälkeen suunnistimme Nykytaiteen museoon. Esillä oli todella vaikuttava näyttely nimeltä Mees & naine, joka esitteli unkarilaisten taiteilijoiden taideteoksia. Aiheena oli nimenmukaisesti mies ja nainen. Teokset kuvasivat ihmisiä eri tilanteissa aivan laidasta laitaan. Näyttely on osoitus solidaarisuudesta unkarilaisia kohtaan nykyisen sotaisan tilanteen keskellä. Jos jollakulla on kulkua Pärnuun vielä elokuun aikana, suosittelen poikkeamaan museossa! Näyttely on esillä kuun loppuun, ja lipun hintakin on varsin kohtuulliset kolme euroa. Laittaisin tänne kuvia teoksista, mutta taitaisi olla tekijänoikeuslakien vastaista. Joten menkääpä itse katsomaan!

Näyttelylipulla pääsi myös katsomaan elokuvaa! Satuimme nimittäin olemaan Pärnussa juuri filmifestivaalien aikaan. Katsoimme dokumentin Isla Verden vaskipuhallinfestivaaleilta Argentiinsta. On muuten sellainen näyttö talkoomeiningistä, että sopisi jokaisen katsoa ja ottaa opikseen. :) Ja aivan mahtavaa musiikkiakin. Kyllä mä nyt ymmärrän, miksi muru haluaa tuuban. Mäkin tahtoisin sille sellaisen.

Miks mulle tulee mieleen Nalle Puh? ;)
Jos mä skeittaisin, niin...
Taidenautintojen jälkeen oli liikunnan aika, ja suuntasimme keinun ja muutaman muun mutkan kautta pyörävuokraamoon, ja kuin tilauksesta tandem palautui edellisiltä vuokralaisilta, ja pääsimme retkelle Pärnun ympäri. Ei me nyt ihan koko kaupunkia kierretty, mutta suunnilleen kymmenen kilometrin lenkki tuli poljettua yhdessä. Aika sopiva mun polvilleni, kun ottaa huomioon viime vuosien pyöräilysktiivisuuteni.



Aluksi ajoimme rantaniityn viertä ja poikkesimme moikkaamaan Muita. Ylämaankarjaa taisi olla ne ammut, joita me tervehdimme. Erittäin söpöjä ja sävyisän oloisia elikoita. Tollanen vois olla kiva takapihalla. Kaarsimme sitten Papiniitun kautta sairaalalle ja sieltä joen rantaa takaisin keskustaan. 

Pikku-ammu

Pitäähän lehmällä nyt otsatukka olla.
Pyörän palauttamisen jälkeen oli aika ruuan, ja Si-si Loungen pitsassa ei ollut mitään valittamista. Kerrankin löysin listalta maistuvan kokonaisuuden ilman muutostarpeita: gorgonzolaa, parsaa ja parmankinkkua. Namskis! Armas söi pupujussia eli kaniinia. (Mä en tiiä pitkäkorvien lajeista ja suvuista mitään, ne mustakorvaset taitaa olla rusakkoja.)



Murun lähdettyä ruokalevolle lähdin etsimään kirjakauppaa. Olisi niin mukavaa makoilla rannalla lukemassa, mutta eipä ole kirjaa mukana. Käsityöpuotien lisäksi tykkään katsastaa paikallisia kirjakauppoja, kirpputoreja ja antikvariaatteja. Itse asiassa antikvariaatissakin tuli käytyä, mutta tällä kertaa en löytänyt mitään mielenkiintoista. Kirjakaupan löysin kauppakeskuksesta, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut muuta kuin kaunokirjoitusopas. Tunnustan suoraan: en tykkää uudenaikaisesta tyyppikirjoituksesta. Toisen kauppakeskuksen, Port Arturin, jätin tällä kertaa väliin. Pitää ensi kerralla käydä täkäläisessä Portsassa. ;) Siellä tosin ois ollu myös kirjakauppa...

Tykkään myös tutkailla ympäristöäni ja sen yksityiskohtia. Pärnu on varsin jännä sekoitus uutta, vanhaa ja tosi vanhaa, kaunista ja viimeisteltyä ja takapihoja. Koska teen parhaillaan gradua kadunnimistöstä, myös se kiinnitti jossain määrin huomiotani. Ensinnäkin yhdessäkään katukyltissä ei näkynyt minkäänlaista katu- tai tie-päätettä. Toiseksi oli liki sympaattista se, miten pieniäkin kujia oli nimetty. Mutta on kyllä täälläkin, olen huomannut.

Aikas hauskat portaat. Mut entäs talvella..?

Niitä takapihoja

Kyllä se oikea katu on. Mut se on siinä. Gildi.

Maarja Magdaleenan kilta on käsityöläisten yhteenliittymä puoteineen ja pajoineen.

Iltaa vietimme rannalla enemmän ja vähemmän uikkareissa. Täällä kun on alueita, joissa on sopivaa olla vaatteittakin. Kirjaa en itselleni löytänyt, mutta Minu käsitöö -lehden kylläkin. Ja mukana oli tietenkn neule, Wanida-sukat, jotka jo esittelinkin aiemmassa postauksessa. Kotiin kävellessä piti vielä katsastaa paikallista arkkitehtuuria. Edelleen näkee neuvostoaikaisia harmaatiilitönöjä, mutta myös uutta, sievää ja jopa somaa.





perjantai 1. elokuuta 2014

Kävelyä kuumilla kivillä

2. päivä, esmaspäev 21.7.
Oli ihanaa herätä herättämättä, tuntui kerrankin, että olin nukkunut tarpeeksi. Uskalsin jopa katsoa peiliin. Ja ihan kuin se violetti alaluomiväri olisi haalistunut! Silmät ummessa ei Pärnussa kannata liikkua - jo oman turvallisuutensa vuoksi. Mutta etenkään siksi, että menettää upeat maisemat ja seikkailut!

Katso eteesi - etenkin jalkakäytävällä.
Jos eilen tuli istuttua paljon, niin tänään on kävelty senkin edestä. Aamupalan jälkeen tepastelimme keskustaan, ostimme evästä ja aurinkorasvaa ja siirryimme musiikkikauppaan testailemaan kitaroita. Kumpikin taitaa olla sitä mieltä, että kotimme kaipaa metallikielistä soitinta nykyisen nailonkielisen kaveriksi - tai ehkä jopa tilalle. Pärnu on pieni kaupunki, kävellen ja pyörällä pääsee liikkumaan helposti paikasta toiseen. Autoja kuitenkin riittää. Osa uusia, osa hiukan vanhempia..

Supersöpö Lada
ja parkkikiekko
Matka jatkui turistien opastuskeskukseen ja sieltä reppu muutamaa esitettä painavampana kohti rantaa. Tuli käveltyä kaduilla, poluilla, rantaheinikossa, kuumilla kivillä, rantahiekalla ja meressä. Vesi oli todella matalalla ja todella lämmintä. Kahlailun jälkeen oli ihanaa kävellä aallonmurtajan lämpöisillä kivillä - varpaat nauttivat ja tunsin kesän sisälläni! Aallonmurtajan kärjen katsastamisen jätimme seuraavaan kertaan. Sen sijaan kahlasimme rantavedessä melkein melkein entiselle mutahoitolalle asti (nykyään Hotelli Hedon). Loppumatkan tarvoimme pehmoisessa rantahiekassa.

Pärnun rantaniityt alkavat joen ja meren yhtymäkohdan liepeiltä, samoin kuin aallonmurtajatkin.
Välillä voi seikkailla kaislikossa.
Rantavesi on lämmintä, kirkasta ja matalalla.
Kuumia kiviä
Rannalla oli todella paljon väkeä, mutta hiekkaa ja vettä on niin paljon, että sitä riitti ihan kaikille. Suurin osa rantaeläjistä oli lähempänä isoja hotelleja, syrjemmällä oli välillä liki tyhjää.

Rannalla oli joku muukin meidän kanssa.
Villa Wesset oli lähellä kuin tilauksesta. Lounassalaattimme olivat erittäin herkullisia, mutta voi miten pieniä! Oli ihan pakko napata jäätelöt kioskista jälkiruuaksi. Sitten muru lähti majapaikkaan lepäämään, itse poikkesin vielä Säästu marketissa - kun ensin löysin sen. Sain sentään haettua iltapalaa huoneen jääkaappiin. Marketin vieressä oli Kangadzungel, mutta sinne vain vilkaisin nopsaan. Oli sen verran tavaraa, että pitänee tutustua ajan kanssa. Tosin keskustassa on Abakhan Fabrics, siellä pitää myös käydä. Ja muutamassa muussa paikassa ;)




Mun kesävarpaat nauttii tästä matkasta!