torstai 10. heinäkuuta 2014

Uuden edessä

Aikaisempi blogini, Puikot koukussa, tuli tiensä päähän. Käsityöt ovat toki edelleenkin olennainen osa elämääni, ja tulen niitä runsaasti täällä esittelemään, mutta koska elämän ihmemaassa on niin paljon muutakin ihmeellistä ja ihanaa, tahdon jakaa ajatuksiani laajemmin eri aiheista. Jotenkin tuntui siltä, että on selkeämpää luoda uusi blogi kuin muuttaa vanhaa. En myöskään aio poistaa edellistä blogia ainakaan vielä.

Alkukesän sulostuksia lähimetsästä

 Tänä vuonna on ollut ja on edessä paljon kaikenlaista uutta ja uusvanhaa. Aloitin gradun, jonka kirjoittaminen syrjäytti keväällä kaiken muun kirjoittamisen. Myrskyisimmän alkuinnostuksen jälkeen pystyy taas ajattelemaan muutakin. Aloitin terapian, joka on nostanut ja tulee varmasti nostamaan pintaan kaikenlaista pureskeltavaa. Esikoinen aloittaa elokuussa esikoulun. Kuopus menee päiväkotiin. Heinäkuu on siis viimeinen kotiäitikuukauteni. Siinäkin on ajattelemista. Syksyllä jatkan opintoja täysipainoisemmin ja teen töitä niiden ohella. Palaan siis kaupungin jokapäiväkodin höyläksi. Sitäkin odotan oikeastaan innolla, on ihan eri juttu toimia omien lasten kanssa kotona kuin toisten lasten kanssa päiväkodissa tai koululla. Lisäksi on tullut aika viimeinkin saattaa opinnot toden teolla päätökseen. Toivon vain, että saan olla niin terve, ettei sairastelut tai muut vastaavat torpedoi tenttejä ja esseitä.

Pitäähän sitä joka kesä ottaa kaimasta valokuva ;)


Onneksi vielä on aikaa nauttia kesästä. Ja juuri tästä kesästä. Muutamana menneenä talvena olen palellut niin järkyttävästi (kaikista ihanista lämmittimistä huolimatta), jotta päätin, etten valita kuumimmastakaan helteestä. Vielä en ole valittanut, vaikka selkäni jo poltinkin, ensimmäistä kertaa todella moneen vuoteen. Palan kyllä herkästi, mutta tällä kertaa suojaus petti. Onneksi on ystäväni Aloe Vera. Ja tietenkin nautin kesäompelusta! :) Ja aiemmin ompelemistani kesävaatteista, joita varmaan tännekin tupsahtelee, koska en ole muistanut niitä vanhaan blogiin postata.

Viimeisin villitykseni - kuten muutaman muunkin - on lippapipot. Ne vaan on niin kivoja, etenkin tällaisen ei-niin-lippisfanin mielestä. Siskontytölle tein ensimmäisen version suloisesta satutrikoosta, jonka ostin kaverilta keväällä. Kaava on Noshin ja koko tässä hatussa M.




Siskontyttö sai myös tunikan toisesta trikoosta, jonka ostin samaiselta kaverilta. Malli on itse leikelty, noin kokoa 92 cm. 


Itse olin kesäkassin puutteessa, kunnes löysin jemmasta kirppishameen, tarpeettoman verhokapan ja äidin vanhan tyynyliinan. Leikkasin hameen haluamani pituiseksi ja tyynyliinasta kappaleen hameenpalaa mallina käyttäen. Pohjaan kulmiin "levennyssaumat" ja verhokapasta kantohihnat. Mittakin sattui sopivasti, yltää mukavasti olalle, muttei ole liian pitkä tällaiselle pätkälle. Sisältä pilkistelee ensi talven väri-ilotteluhuivini.


Kassiprojekteja on lisääkin, mutta niistä sitten toisella kertaa!

4 kommenttia:

  1. Aivan yli-ihana tuo lippis-pipo, mun kin pitäisi joskus kokeille :) Muutenkin mun pitäis toimeentua noissa kässyjutuissa, mutta etenkin blogin päivityksessä...

    VastaaPoista
  2. Onnea uuteen blogiin!

    Todella kivan näköisiä ompeluksia olet tehnyt.

    VastaaPoista
  3. En onnistunut kommentoimaan vanhaa blogia. Kokeillaan tässä. Kiva kuulla uudesta blogistasi!

    VastaaPoista
  4. Vanhassa blogissa olenkin käynyt kyyläämässä varmaan viikottain missä sitä oikein viipotellaan ja onneksi olet palannut! Voimia ja jaksamista koko perheelle!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit lukemassa blogiani! Minä lukisin mielelläni kommenttejasi :)