tiistai 29. heinäkuuta 2014

Sukkienparitusviikko

Mulla on pyörinyt ufojen seassa jo kauan kaksi paritonta sukkaa. Enpä tiedä, miksi en ole saanut pareja tehtyä niille, mutta niin vain onnistuin Pärnun-loman aikana tikuttelemaan molemmille kaverin. Nyt on siis molemmat parittomat sukat paritettu! 


Vihreä-violetit sukat neuloin Norosta, jota joskus vuosia sitten ostin yhden kerän. Alkuun en tykännyt langasta yhtään ja olin jo myymässä sitä pois. Sitten sain kuitenkin sukat puikoille, ja nyt ne on valmiit. Tykkään sukista, mutta aion vielä kostuttaa ja venytellä nämä, sillä jokin mättää. 

malli Cauchy (Cookie A.) | lanka Noro Kyreyon Sock | puikot 2,5 mm | koko 37 

Kirjavat sukat sen sijaan ovat alkujaankin tuntuneet mukavilta neuloa. Ehkä jossain vaiheessa tuli kuitenkin väriähky. Valmiit sukat ovat kylläkin nyt ihan superihanat!

malli Wanida (Cookie A.) | lanka Zauberball | puikot 2,5 mm | koko 37

Pärnun-matkasta jatkan heti, kunhan saan kuvat kamerasta koneelle. Nyt on bloggaus kännykän varassa, ja suurin osa matkakuvista taas on kamerassa, kone taas on toisella puolella Suomea kuin minä.





perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pärnu, täältä tullaan!

Tein oman armastukseni kanssa lomamatkan Viroon, Pärnuun. Hirmuisen paljon ei ole tullut matkustelua ulkomailla, mutta kesäkuussa ollut 10-vuotishääivä oli mielestämme matkan arvoinen. Kun vielä superihanat mummit ja ukit lupautuivat kaitsemaan jälkikasvua, oli tilaisuus matkaan mitä mainioin. Jaan matkamme teille pienissä pätkissä, sillä koko retken tilittäminen yhdessä postauksessa olisi liian uuvuttavaa kaikille osapuolille. 

Silja ja Suomenlinnan lautta Vikingin ikkunasta

1. päivä, pühapäev 20.7.
Aamulla soi kello 5:30. Tunnin pätkissä nukutun kuuden tunnin unien jälkeen en ollut ihan virkeimmilläni, ja haikein mielin jätin pienet poikaset mummilaan uinumaan. Ihana isäni kyyditsi meidät bussille seitsemäksi. Onnibussi Turusta Helsinkiin oli varsin positiivinen kokemus. Ihanassa aamuauringossa oli mukava kävellä Katajanokalle. Liikkeellä ei meidän lisäksemme ollut juuri muita kuin japanilaisia kameroineen. 

Food Gardenin antimia menomatkalla

Mariella-laivalla seilasimme Tallinnaan, jossa ihan ensin nautimme lohilounaan katukeittiössä. Kävelymatka Tallinna Bussjaamille oli kuuma muutta kannattava, samalla tuli katsastettua kiinnostavimpien kästööpoodien sijainti. Olin aika otettu, kun lipunmyyjä kysyi, olemmeko alle 26-vuotiaita. Bussimatka Tallinnasta Pärnuun oli vähintään yhtä miellyttävä kuin kotimainen versio. Ilmastointi oli varsin positiivinen asia, ja lisäksi istuimissa oli jonkin sortin älytaulut, joista saattoi kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, pelata pelejä jne. Itse katsoin Frozenin eestiksi, lopun tosin pikakelauksella, kun aika loppui. 

Pärnu Bussjaamilta oli sopiva kävelymatka majoituspaikkaan, joka osoittautui pieneksi, sieväksi ja siistiksi, vastaanotto oli ystävällinen. 

Majoituttuamme lähdimme vielä iltasalaateille Piccadilly Kohvikiin ja hiukan katselemaan kaupunkia. Merenrannalla oli kaunis sateenkaari - ukkoskuuro kasteli meidät niin, että piti palata majapaikkaan. Toisaalta olikin kiva päästä suihkuun ja nukkumaan pitkän matkapäivän jälkeen. Vasta kuvia katsoessani huomasin, että kaaria olikin kaksi!



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Mekko!

Olen ihastunut mekkoihin tässä viime vuosina ja tänä kesänä erityisesti. Tämänhetkinen maksimekko-muoti on just paras :) Onneksi kaapista löytyi jo yksi, kun en ole saanut vielä yhtään tehtyä itse. Mutta tämä talvella tekemäni haalarimekko on ollut parempi kuin hyvä. Puuvillaisena on ihanan vilpoinen, ja kun on riittävän väljäkin, on helppo olla ja liikkua. Itse tosin haluan pukea jonkinlaisen topin tänne alle, ettei tissit vilku kainaloista, mutta joka tapauksessa mainio vaate.


Malli on japanilaisesta Yoshiko Tsukiorin kirjasta Ihanat mekot ja tunikat, muistaakseni G Haalarimekko. Koko L oli just sopiva tällaiselle M/L-kokoiselle pätkälle. Eli kannattaa huomioida mitoituksen niukkuus, japanilaiset kun ovat vähän pikkuisempia kuin me suomalaiset - noin keskimäärin. Onneksi kirjassa on myös mittataulukot. En enää muista minkä mitan mukaan valitsin koon, mutta pelkäsin joutuvani vielä suurentamaan kaavaa. Onneksi ei tarvinnut. L kun oli isoin, mitä kirjasta löytyi. Kaikin puolin mukava kirja muuten, naisellisia mutta samalla yksinkertaisia malleja ilman turhia rimpsukkeita, joista en itse niin perusta.


Kankaat löytyivät jemmasta, kirppareilta löytyneitä ihanuuksia. Olisin tehnyt kokonaan oranssin mekon, mutta kangas ei ihan riittänyt, joten piti sitten soveltaa vihreä kaitale väliin, jotta sain sopivan pitkän mekon. Tällainen polvimittainen on just passeli mulle. Etenkin kun takan on tasku. Luulenpa, että näitä tarvitsee tehdä useampikin. Ehkä jotain hillitympää välillä, saapi nähdä millaisia kankaita vastaan tulee. Jonkun vois tehdä maksipituisenakin, nekin on niin kivoja. Tai sit keksin siihen jotain... jotain!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Uuden edessä

Aikaisempi blogini, Puikot koukussa, tuli tiensä päähän. Käsityöt ovat toki edelleenkin olennainen osa elämääni, ja tulen niitä runsaasti täällä esittelemään, mutta koska elämän ihmemaassa on niin paljon muutakin ihmeellistä ja ihanaa, tahdon jakaa ajatuksiani laajemmin eri aiheista. Jotenkin tuntui siltä, että on selkeämpää luoda uusi blogi kuin muuttaa vanhaa. En myöskään aio poistaa edellistä blogia ainakaan vielä.

Alkukesän sulostuksia lähimetsästä

 Tänä vuonna on ollut ja on edessä paljon kaikenlaista uutta ja uusvanhaa. Aloitin gradun, jonka kirjoittaminen syrjäytti keväällä kaiken muun kirjoittamisen. Myrskyisimmän alkuinnostuksen jälkeen pystyy taas ajattelemaan muutakin. Aloitin terapian, joka on nostanut ja tulee varmasti nostamaan pintaan kaikenlaista pureskeltavaa. Esikoinen aloittaa elokuussa esikoulun. Kuopus menee päiväkotiin. Heinäkuu on siis viimeinen kotiäitikuukauteni. Siinäkin on ajattelemista. Syksyllä jatkan opintoja täysipainoisemmin ja teen töitä niiden ohella. Palaan siis kaupungin jokapäiväkodin höyläksi. Sitäkin odotan oikeastaan innolla, on ihan eri juttu toimia omien lasten kanssa kotona kuin toisten lasten kanssa päiväkodissa tai koululla. Lisäksi on tullut aika viimeinkin saattaa opinnot toden teolla päätökseen. Toivon vain, että saan olla niin terve, ettei sairastelut tai muut vastaavat torpedoi tenttejä ja esseitä.

Pitäähän sitä joka kesä ottaa kaimasta valokuva ;)


Onneksi vielä on aikaa nauttia kesästä. Ja juuri tästä kesästä. Muutamana menneenä talvena olen palellut niin järkyttävästi (kaikista ihanista lämmittimistä huolimatta), jotta päätin, etten valita kuumimmastakaan helteestä. Vielä en ole valittanut, vaikka selkäni jo poltinkin, ensimmäistä kertaa todella moneen vuoteen. Palan kyllä herkästi, mutta tällä kertaa suojaus petti. Onneksi on ystäväni Aloe Vera. Ja tietenkin nautin kesäompelusta! :) Ja aiemmin ompelemistani kesävaatteista, joita varmaan tännekin tupsahtelee, koska en ole muistanut niitä vanhaan blogiin postata.

Viimeisin villitykseni - kuten muutaman muunkin - on lippapipot. Ne vaan on niin kivoja, etenkin tällaisen ei-niin-lippisfanin mielestä. Siskontytölle tein ensimmäisen version suloisesta satutrikoosta, jonka ostin kaverilta keväällä. Kaava on Noshin ja koko tässä hatussa M.




Siskontyttö sai myös tunikan toisesta trikoosta, jonka ostin samaiselta kaverilta. Malli on itse leikelty, noin kokoa 92 cm. 


Itse olin kesäkassin puutteessa, kunnes löysin jemmasta kirppishameen, tarpeettoman verhokapan ja äidin vanhan tyynyliinan. Leikkasin hameen haluamani pituiseksi ja tyynyliinasta kappaleen hameenpalaa mallina käyttäen. Pohjaan kulmiin "levennyssaumat" ja verhokapasta kantohihnat. Mittakin sattui sopivasti, yltää mukavasti olalle, muttei ole liian pitkä tällaiselle pätkälle. Sisältä pilkistelee ensi talven väri-ilotteluhuivini.


Kassiprojekteja on lisääkin, mutta niistä sitten toisella kertaa!